Seuraavana työlistalla oli pyöreä tyyny. Tyynyn koolla ei ollut väliä, mutta opettajamme toi vinkiksi esille mallitilkkuja, joista pystyi hyvin päättelemään tyynyn mahdollista kokoa. Koska värit ovat "mun juttuni", tyyny alkoi kasaantua erilaisista ja värikkäistä kangasnäytteistä.
Kaavan piirsin kangasmallien koon mukaan, ympyrän halkaisijaksi tuli n. 30 cm. Ympyrän kehän pituuden laskemiseksi tarvittiinkin sitten googlea. Minut tuntevat tietävät, ettei matematiikka ole vahvuuteni, mutta onneksi on Google (ja opettaja), joka tietää kaiken. Näin siis ympyrän kehän mittakin tuli laskettua. Eläköön yleissivistys :)
Tilkkujen ompelussa vähän oikaisin. En kysynyt neuvoa, vaan ajattelin ihan itse. Mielestäni oli helpompaa ommella neliskanttiset tilkut ensin yhteen ja leikata ne vasta sitten ympyrän muotoon. Opettajamme kyllä myöhemmin mainitsi, että tarkoitus olisi ollut opetella ympyrän muotoon leikkaamista neljästä eri tilkusta, mutta hyväksyi luovan ratkaisuni.
Kun tilkut oli saatu ympyrän muotoon ja ompelumerkit merkattu kankaaseen, ommeltiin reunaan tere. Jaahas. Että mikä? Tere siis tehdään ompelemalla ohutta muoviputkea muistuttava kappale kankaan sisään ja sitä varen tarvitaan ompelukoneeseen tere-jalka. Senkin jalan osaan nyt vaihtaa koneeseen. Ompelumerkit kannattaa merkata liidulla kankaaseen, ei saksilla leikaten kuten minä tein, koska leikatut ompelumerkit saattavat saada kankaan purkautumaan leikkauskohdista.
Koska tyynyssä on reunus (jonka korkeudenkin sain itse päättää ja päätin sen olevan n. 8 cm), piti osata mitata oikean pituinen kangassuikale reunaa varten. Reunakappaleen pituutta mitatessa täytyi muistaa mitata ympyrän halkaisija saumanvaran verran ympyrän reunasta, että reunakappale istuisi sopivaksi. Verhoilussa käytetään yleensä 1 cm saumanvaraa. Mittaus onnistui, ompelumerkit (8kpl) osuivat kohdilleen ja kansikappale tereineen kiinnittyi hienosti reunakappaleeseen. Mutta sitten oli vielä pohja ja vetoketjun ompelu....
Tästä vetoketjun ompelusta voisikin kirjoittaa oman postauksen, mutta mainittakoon nyt lyhyesti, että vetoketjun ompelussa tarvitsen vielä PALJON harjoitusta. Purin ompelemani ketjun vähästi liioitellen noin 8 kertaa, eikä lopputulos vieläkään miellyttänyt silmääni. Mutta parempaan en tällä kertaa pysynyt ja parennettavaa jäi rutkasti. Oikeaoppisesti ja täydellisesti ommellen vetoketjun veto-osalle pitäisi jäädä kankaan sisään pussi, johon tämä pysyy piiloutumaan. No, tällä kertaa ei tullut pussia, mutta ketju on kiinni kankaassa, avautuu ja sulkeutuu, joten jotain kuitenkin meni oiken ja tämä saa nyt kelvata. Tuskainen homma kaiken kaikkiaan tuo vetoketjuompelu.
Tyyny olikin nyt melkein valmis, vielä nappi keskelle komeutta. Napin päällystin tumman liilalla samettikankaalla ja ompelin kiinni tyynyyn nappilangalla, käyttäen apuna käyräneulaa ja kaksikärkineulaa. Opettelinpa vielä vetosolmun napin ympärille. Hyvä minä!
Jä tässähän tämä - valmis tyyny:
Ihanaa!! Hauska lukea sun matkaa verhoilijaksi! Tsemppiä!!
VastaaPoistaKiitos Katri! Matkalla tulee varmasti monia esteitä ylitettäväksi, mutta olen hyvä kiipeämään ;) Antoisa se varmasti tulee olemaan <3
VastaaPoista