Mistä polku alkaa...

Olen tehnyt työurani hoitotyön parissa, olen hoitanut lapsia ja vanhuksia, ollut osastotyössä ja viimeiset vuodet terveydenhoitajana. Vaikka koen hoitotyön olevan minun juttuni, alkoi työ tuntua saman toistamiselta ja oravanpyörässä rämpimiseltä, mieli alkoi kaivata muutosta tilanteeseen. Päätös opintovapaasta syntyi kotona keskustellen ja oman pään sisällä asioita järjestellen. Oivalsin, ettei minun tarvitse yrittää ponnistella hoitoalalla ylöspäin, vaan voin tehdä muita asioita, jotka tuntuvat oikeilta ja rakkailta. Verhoiluala valikoitui rakkaudesta vanhoihin huonekaluihin, elämää nähneisiin sohviin ja nojatuoleihin, vanhoihin kirjahyllyihin ja raheihin, joita kotiini on keräytynyt jo useita. Ja se pieni esteetikko minussa ajattelee, että verhoilijana voin yhdistää värit, kauneuden ja käsillä tekemisen.

Perjantaina 14.10 olin viimeistä päivää palkkatyössäni, tulevana maanantaina alkaisi kahden vuoden opintovapaa ja opinnot Koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa. Siirtymäaika työelämästä opiskelijaksi oli siis viikonlopun mittainen, mutta tiesin sen riittävän. Ja nyt, kun aikaa tuosta opintovapaan alkamisesta on kulunut melkein kuukausi, tunnen olevani oikealla polulla. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Kotimme kertyneitä rakkaita nojatuoleja




Kellarin "miesluolan" sohvahelmi. Tämä on kulkeutunut useamman kodin kautta meille ja tarina kertoo, että tämä sohva on lähtöisin Tampereen Teatterin aulasta ja ollut Eppu Normaali-nimisessä kokoonpanossa soittavan jäsenen kotonakin. Ihan julkkissohva siis :)