50-luvun vuodesohvan verhoilu on nyt viimeistelyä vaille valmis. Ompelutyöt on tehty ja nyt edessä on kankaan kiinnittäminen sohvarunkoon.
Työn aloitin nitomalla verhoilun alle tulevan 200 g vanun reunoilta kiinni, kulmissa leikkasin vanun limittäin ja nidoin kiinni. Verhoilukankaan kulmat kiinnitin oikeille kohdille neuloja apuna käyttäen. Verhoilukankaan kiinnitin neuloilla niin, että tere osuisi vaahtomuovin ja rungon saumakohtaan. Kankaasta kannattaa ottaa napakka ote sitä kiinnittäessä, ettei ylimääräistä kangasta jää kuprulle. Tässä vaiheessa on myös hyvä muistaa kiinnittää istuinosan jalat takaisin kiinni runkoon! Itseltäni tämä unohtui ja jouduin purkamaan kiinni nidotun kankaan jalkojen kiinnittämiseksi!
Nitomisen aloitin kiinnittämällä kapan saumavarasta kiinni runkoon koko matkalta. Näin verhoilukangas pysyisi napakasti paikoillaan.
Työ eteni nitomalla kappa kiinni runkoon, niin että vanhat naulan jäljet jäivät piiloon uuden verhoilun alle. Tässäkin piti olla tarkkana, että lankasuoruus säilyy ja nidottava kangas tulee suoraan.
Kulmista tein pyöreät leikkaamalla ylimääräistä kangasta pois, ettei kulmista tulisi liian paksut. Kankaan leikkaaminen on minulle vielä kauhistus - pelkona on tietenkin, että leikkaan liikaa tai kangas alkaa purkautumaan leikkauskohdasta.
Kappa nidottiin kiinni takaa ja sininen istuinosan kangas naulattiin siististi takakulmaan kiinni.
Istuinosan kangas kiristettiin sopivaksi verhoiluneuloja apuna käyttäen ja naulattiin kiinni runkoon. Tässäkin tärkeää oli lankasuoruuden tarkistaminen!
Lopuksi runkoon kiinnitettiin siinä ns. jarruina olleet puutapit tekemällä reikä verhoiluun ja liimaamalla tapit paikoilleen. Muovisesta istuinvyöstä tehtiin uudet "suojat" istuinosan ja rungon väliin. Alkuperäiset olivat valkoiset, nyt suojista tuli ruskeat. Suojat naulattiin kiinni runkoon.
Nyt istuinosan verhoilu oli valmis! Työ oli haastava tehdä. Vaikeimmaksi koin kapan kiinnittämisen istuinosan kankaaseen. Myös kankaan kiinnittämisessä runkoon oli haastetta saada kangas riittävän napakaksi ja pysyä lankasuorassa. Leikkausvaiheessa olimme onneksi olleet tarkkoja ja leikanneet kankaan tarkasti lankasuoraan. Ompelumerkkien tärkeys nousi taas esille, kun ompelin kappaa kiinni istuinosan kankaaseen. Alussa ompelumerkit minulta karkasivat, mutta sain niistä kiinni syöttämällä sinistä kangasta ja venyttämällä valkoista kappaa ommellessa. Toinen kapan sivusaumoista ehti kuitenkin lipsahtaa lähemmäs kulmaa. Tämä verhoilutyön myötä opin ompelemaan pitkää suoraa saumaa ja muovitereen. Myös kulman ompelu tuli tutuksi. Osaan nyt myös kiinnittää siksak-jousia ja pehmustaa tämäntyyppisen sohvan. Työ oli mielenkiintoinen ja lopputulokseen olen tyytyväinen!
Sohva näyttää upealta uudelleen verhoiltuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti