Kun sohvan pohjatyöt oli saatu tehtyä, oli aika leikata verhoilukangas. Kaavoitus tämän mallisessa sohvassa kävi helposti mittaamalla sohvan pituus ja leveys. Kappa ommeltaisiin kolmesta osasta, saumat tulisivat n.3 cm kulmista sivuille. Kankaan leikkasimme parityönä. Aloitimme suoristamalla kankaan, tuntui että mutkaa ja kieroutta kankaassa riitti vaikka millä mitalla. Vedimme ja venytimme, mutta tuntui ettei lankasuoraa löydy millään. Mutta kun aikamme kangasta kiskoimme, löytyi viimein lankasuora ja pääsimme piirämään sohvan osat. Ennen kankaan leikkausta tarkistin vielä, että olimme mitanneet ja piirtäneet kaavat oikein, koska kaavotuksen ja kankaan leikkaamisen väliin osui joululoma. Mittasimme kankaaseen 1,5 cm saumanvarat normaalin 1 cm sijasta, koska kangas oli helposti purkaantuvaa.
Leikatut kankaan osat huolittelin saumurilla. Ompelin kapan osat kiinni toisiinsa. Sohvan kapan reunaan tulisi muovinen tere (kuten alkuperäisessäkin oli ollut). Muoviteren ompelu olikin minulle ihan uusi juttu. Leikkasin tereen sopivaan mittaan, merkkasin ompelumerkit tereeseen ja kappaan. Vaihdoin ompelukoneeseen tereejalan ja kiinnitin tereen kappaan. Muovitere käyttäytyi jännästi, se venyy jonkin verran, mutta sitä ei suuremmin kannata venyttää. Jouduin muutamaan otteeseen tarkastamaan ompelumerkkien kohdat ja ommellessa piti olla tarkkana, ettei vaan innostu terettä venyttämään. Tere myös luisti kangasta vasten ommellessa, joten tarkkana sai olla.
Sitten pitäisi kiinnittää kappa istuinosan kankaaseen. Kulmat pitäisi saada pyöreiksi ja onnistua tekemään kaksi samanlaista kulmaa. Ja koska teimme sohvan parityönä, pitäisi kaikkien neljän kulman olla samanlaisia. Siinäpä vasta haastetta! Teimme kulmasta pahvimallin, minkä avulla piirsimme kankaaseen "ompeluradan". Kulman kohdalle tulevaan tereeseen leikkasin hakit, jotta sain tereen kaartumaan kauniista ja terenauha tottelisi minua paremmin kulmaa ommellessa.
Kapan kiinnittäminen istuinosan kankaaseen oli haastavaa. Kappa ja siihen kiinnitetty muovitere tuntui lähtevän liian liukkaasti karkuun ommellessa, kun taas sininistä istuinosan kangasta sai syöttää, että pysyisi ompelumerkeissä. Myös lankasuoran seuraamiseen oli keskityttävä. Onneksi olimme leikanneet kankaat tarkasti lankasuoraan, se helpotti ompeluvaiheessa. Myös pitkän suoran sauman tekeminen tuntui haastavalta. Pienin ompelukoneaskelin, rauhassa ommellen, jäljestä tuli kuin tulikin siistiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti