50-luvun vuodesohva - verhoilun viimeistely

50-luvun vuodesohvan verhoilu on nyt viimeistelyä vaille valmis. Ompelutyöt on tehty ja nyt edessä on kankaan kiinnittäminen sohvarunkoon.

Työn aloitin nitomalla verhoilun alle tulevan 200 g vanun reunoilta kiinni, kulmissa leikkasin vanun limittäin ja nidoin kiinni.  Verhoilukankaan kulmat  kiinnitin oikeille kohdille neuloja apuna käyttäen. Verhoilukankaan kiinnitin neuloilla niin, että tere osuisi vaahtomuovin ja rungon saumakohtaan. Kankaasta kannattaa ottaa napakka ote sitä kiinnittäessä, ettei ylimääräistä kangasta jää kuprulle. Tässä vaiheessa on myös hyvä muistaa kiinnittää istuinosan jalat takaisin kiinni runkoon! Itseltäni tämä unohtui ja jouduin purkamaan kiinni nidotun kankaan jalkojen kiinnittämiseksi!

Nitomisen aloitin kiinnittämällä kapan saumavarasta kiinni runkoon koko matkalta. Näin verhoilukangas pysyisi napakasti paikoillaan.

Työ eteni nitomalla kappa kiinni runkoon, niin että vanhat naulan jäljet jäivät piiloon uuden verhoilun alle. Tässäkin piti olla tarkkana, että lankasuoruus säilyy ja nidottava kangas tulee suoraan.

Kulmista tein pyöreät leikkaamalla ylimääräistä kangasta pois, ettei kulmista tulisi liian paksut. Kankaan leikkaaminen on minulle vielä kauhistus - pelkona on tietenkin, että leikkaan liikaa tai kangas alkaa purkautumaan leikkauskohdasta. 

Kappa nidottiin kiinni takaa ja sininen istuinosan kangas naulattiin siististi takakulmaan kiinni.

Istuinosan kangas kiristettiin sopivaksi verhoiluneuloja apuna käyttäen ja naulattiin kiinni runkoon. Tässäkin tärkeää oli lankasuoruuden tarkistaminen!

Lopuksi runkoon kiinnitettiin siinä ns. jarruina olleet puutapit tekemällä reikä verhoiluun ja liimaamalla tapit paikoilleen. Muovisesta istuinvyöstä tehtiin uudet "suojat" istuinosan ja rungon väliin. Alkuperäiset olivat valkoiset, nyt suojista tuli ruskeat. Suojat naulattiin kiinni runkoon.

Nyt istuinosan verhoilu oli valmis! Työ oli haastava tehdä. Vaikeimmaksi koin kapan kiinnittämisen istuinosan kankaaseen. Myös kankaan kiinnittämisessä runkoon oli haastetta saada kangas riittävän napakaksi ja pysyä lankasuorassa. Leikkausvaiheessa olimme onneksi olleet tarkkoja ja leikanneet kankaan tarkasti lankasuoraan. Ompelumerkkien tärkeys nousi taas esille, kun ompelin kappaa kiinni istuinosan kankaaseen. Alussa ompelumerkit minulta karkasivat, mutta sain niistä kiinni syöttämällä sinistä kangasta ja venyttämällä valkoista kappaa ommellessa. Toinen kapan sivusaumoista ehti kuitenkin lipsahtaa lähemmäs kulmaa. Tämä verhoilutyön myötä opin ompelemaan pitkää suoraa saumaa ja muovitereen. Myös kulman ompelu tuli tutuksi. Osaan nyt myös kiinnittää siksak-jousia ja pehmustaa tämäntyyppisen sohvan. Työ oli mielenkiintoinen ja lopputulokseen olen tyytyväinen!

Sohva näyttää upealta uudelleen verhoiltuna.

50-luvun vuodesohva - kankaan kaavoitus, leikkaus ja ompelu

Kun sohvan pohjatyöt oli saatu tehtyä, oli aika leikata verhoilukangas. Kaavoitus tämän mallisessa sohvassa kävi helposti mittaamalla sohvan pituus ja leveys. Kappa ommeltaisiin kolmesta osasta, saumat tulisivat n.3 cm kulmista sivuille. Kankaan leikkasimme parityönä. Aloitimme suoristamalla kankaan, tuntui että mutkaa ja kieroutta kankaassa riitti vaikka millä mitalla. Vedimme ja venytimme, mutta tuntui ettei lankasuoraa löydy millään. Mutta kun aikamme kangasta kiskoimme, löytyi viimein lankasuora ja pääsimme piirämään sohvan osat. Ennen  kankaan leikkausta tarkistin vielä, että olimme mitanneet ja piirtäneet kaavat oikein, koska kaavotuksen ja kankaan leikkaamisen väliin osui joululoma. Mittasimme kankaaseen 1,5 cm saumanvarat normaalin 1 cm sijasta, koska kangas oli helposti purkaantuvaa.

Leikatut kankaan osat huolittelin saumurilla. Ompelin kapan osat kiinni toisiinsa. Sohvan kapan reunaan tulisi muovinen tere (kuten alkuperäisessäkin oli ollut). Muoviteren ompelu olikin minulle ihan uusi juttu. Leikkasin tereen sopivaan mittaan, merkkasin ompelumerkit tereeseen ja kappaan. Vaihdoin ompelukoneeseen tereejalan ja kiinnitin tereen kappaan. Muovitere käyttäytyi jännästi, se venyy jonkin verran, mutta sitä ei suuremmin kannata venyttää. Jouduin muutamaan otteeseen tarkastamaan ompelumerkkien kohdat ja ommellessa piti olla tarkkana, ettei vaan innostu terettä venyttämään. Tere myös luisti kangasta vasten ommellessa, joten tarkkana sai olla.

Sitten pitäisi kiinnittää kappa istuinosan kankaaseen. Kulmat pitäisi saada pyöreiksi ja onnistua tekemään kaksi samanlaista kulmaa. Ja koska teimme sohvan parityönä, pitäisi kaikkien neljän kulman olla samanlaisia. Siinäpä vasta haastetta! Teimme kulmasta pahvimallin, minkä avulla piirsimme kankaaseen "ompeluradan". Kulman kohdalle tulevaan tereeseen leikkasin hakit, jotta sain tereen kaartumaan kauniista ja terenauha tottelisi minua paremmin kulmaa ommellessa.

Kapan kiinnittäminen istuinosan kankaaseen oli haastavaa. Kappa ja siihen kiinnitetty muovitere tuntui lähtevän liian liukkaasti karkuun ommellessa, kun taas sininistä istuinosan kangasta sai syöttää, että pysyisi ompelumerkeissä. Myös lankasuoran seuraamiseen oli keskityttävä. Onneksi olimme leikanneet kankaat tarkasti lankasuoraan, se helpotti ompeluvaiheessa. Myös pitkän suoran sauman tekeminen tuntui haastavalta. Pienin ompelukoneaskelin, rauhassa ommellen, jäljestä tuli kuin tulikin siistiä.

Sohvan verhoilun viimeistelystä voit lukea täältä: http://havulassa.blogspot.fi/2017/01/50-luvun-vuodesohva-verhoilun.html

50-luvun vuodesohva - purkaminen ja pohjatyöt

Sain opiskelukaverini kanssa kunnostettavaksi ja uudelleen verhoiltavaksi 1950-luvun vuodesohvan. Sohva on malliltaan varsin yksinkertainen - vain istuinosa ja selkänoja, jonka saa tarvittaessa keikautettua parivuoteeksi. Sohva on 180 cm pitkä, istuinsyvyys on 55 cm. 

Minä sain työstettäväksi istuinosan. Aloitin purkamalla verhoilun, joka oli kiinnitetty naulaamalla männystä tehtyyn runkoon. Naulannostin oli sopivin työkalu pitkien naulojen poistamiseen.

Verhoilun alla oli harmaata vekavanua pehmusteena. Vanu oli kiinnitetty tukilagoilla runkoon ja tukilangat katkaisemalla vekavanu lähti helposti yhtenä mattona pois. 

Vanun alla oli pohjakangas, joka oli myös kiinnitetty runkoon nauloilla ja ujutettu rungon pitkillä reunoilla olevien rimojen väliin. Rimat tottakai oli naulattu vieläkin pidemmillä nauloilla runkoon, mutta kiilaa apuna käyttäen sain ohuet ja pitkät rimat ehjänä pois. Rimoihin ja runkoon tein merkit ennen purkamista, jotta osaan laittaa ne oikein päin takaisin.

Istuinosassa oli 16 kaarevaa siksak-jousta epämääräisin välein kiinnitettynä runkoon. Jouset olivat sidottu toisiinsa narulla ja naru oli naulattu molemmista päistä runkoon kiinni, tarkoituksena pitää jousiin osuva kuormitus tasaisena. 

Purin vanhat jouset pois ja laskin uuden jaon jousille. Uudet siksak-jouset, joita istuinosaan tuli 18 kpl, kiinnitin runkoon n. 9 cm välein siksak-klemmareiden avulla. Sopiva kiinnitysväli siksak-jousille on 8-10 cm. 

Osa jousista osui pakosti tukipuiden kohdalle ja tämä aiheutti vähän mietintää. Tukipuun ja jousen väli oli niin matala, että vähän reilummin istuessa jousi ottaisi tukipuuhun kiinni. Liimasin tämän vuoksi runkoon, tukipuun ja jousien väliin, limivaahtomuovista suikaleet, etteivät jouset kolisisi tukipuita vasten. Jouset kiinnitettiin toisiinsa hakasilla, näin sohva tuntuu jämäkämmältä.

Jousien päälle naulattiin naulaimella tukikangas.

Sohvan istuinosaan pehmikkeeksi laitettiin kaksi kerrosta 2 cm paksua HR50-vaahtomuovia. Vaahtomuovi liimattiin paikoilleen ja päällimmäisen vaahtomuovipatjan reunat käännettiin pyöreiksi liimausvaiheessa. 

Alimmaisen vaahtomuovi patjan leikkasin kehysmittoja noin 1 cm suuremmaksi ja päälle tulevan vaahtomuovin taas puolestaan vähän pienemmäksi, koska vaahtomuovin reunat käännettiin pyöreiksi. Isoa vaahtomuovipatjaa oli haastava liimata yksin ja teimmekin sen parityönä. 

Ennen liimaamista merkkasin sekä vaahtomuovipatjaan että sohvan runkoon useammat kohdistusmerkit kaikille reunoille, mikä helpotti liimatun vaahtomuovin asettelua. Kun liima oli levitetty vaahtomuoville, aloitimme patjan kohdistamisen oikeaan kohtaan keskeltä ja etenimme siitä reunoja kohden. Näin vaahtomuovi asettui kerrasta oikeaan kohtaan. Parityönä tehden homma sujui hyvin.

Sohvan istuinosalle laitettiin vielä 200 g vanu ennen verhoilua.

Sohvan verhoilukankaan kaavoituksesta, leikkaamisesta ja ompelusta voit lukea täältä: http://havulassa.blogspot.fi/2017/01/50-luvun-vuodesohva-kankaan-kaavoitus.html