Terveisiä verhoilijaopiskelijan ruuhkaviikoilta! Aika tuntuu olevan rajallista, viikot vierivät aivan liian nopeasti, eikä viikonloput tunnu riittävän edes pyykkihuollon saattamiseen ajantasalle. Oppimisen kannalta kuluneet viikot ovat olleet kuin rahaa pankkiin olisi laittanut - olen saanut paljon hiljaista tietoa sisälleni, oppinut uusia kikkoja ja verhoilun saloja. Toivonkin pääseväni Terhin siipien suojaan vielä myöhemminkin. Osaaminen on kasvanut, vaikkakin moni asia, kuten ompelu vaatii vielä rutkasti harjoitusta. Mutta hiljaa hyvää tulee. Olen koettanut hokea itselleni, että ennen kuin voi ajaa lujaa, pitää pysyä pyörällä pystyssä. Yritän nyt opetella tuota pystyssä pysymistä, ennen kuin voin painaa kaasun pohjaan. Onnea on ollut myös samassa harjoittelupaikassa ollut toinen verhoilijaopiskelija, joka on tuonut positiivista buustia päiviin - vertaistuki on sitä parasta tukea.
Kotirintamalla päätin höllätä verhoilutöiden suhteen - teen niitä kun siltä tuntuu. Onneksi asiakkaat tämän tietävät ja jaksavat (toivottavasti) odotella töiden valmistumista. Viime viikonloppuna urakoin nojatuoliin uuden verhoilun, mutta tänä viikonloppuna olen vain leiponut ja maalannut. Eilen nimittäin alkoi meidän perheen koko syksyn kestävä synttäriputki, joka jatkuu tammikuulle asti ja syksyn ensimmäiset kaverisynttärit on onnistuneesti viety maaliin.
Tänään sunnuntaina kylässä piipahti toimittaja ja kuvaaja tekemässä juttua rottingin maalaamisesta. Rottinkinen tarjoiluvaunu ja vanha, jo 1990-luvulta mukana kulkenut tuoli saivat uudet maalikerrokset. Tarinan tuolista ja vinkit maalaamiseen voi lukea ensi sunnuntain Aamulehdestä tai täältä blogista. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti