Rottingin uudet vaatteet

Viime viikonloppuna teimme juttua rottingin maalaamisesta. Malliksi pääsi jo opiskeluajoilta kulkenut mukana roskakuormasta löydetty tukeva rottinkituoli, joka on kiertänyt huoneesta toiseen hakien paikkaansa. Kun sain yhteydenoton toimittajalta rottingin maalaamista koskien, ajattelin tämän tuolin olevan juuri oikea yksilö juttuun. Pari päivää ennen kuvauspäivää silmiini osui myös Akaan kirpputoripalstalla myynnissä ollut hieno rottinkinen tarjoiluvaunu, joka myös pääsi mukaan muuttumisleikkiin.

Molemmat huonekalut vaativat kunnostustöitä ennen maalausurakan aloittamista. Tuoli oli muuten hyvässä kunnossa, mutta selkänojasta oli napsahtanut yksi paksu säie poikki, jonka korjasin pajulla. Laitoin kuivan pajunoksan likoamaan ämpäriin useammaksi tunniksi niin, että paju tuli notkeaksi ja kesti taivuttelua ja vääntelyä. Leikkasin pajunoksasta sopivan mittaisen pätkän (sellaisen, joka tuli muutaman punoksen katkennutta punosta pidemmäksi) ja leikkasin tästä pätkästä päät ohuemmiksi. Pujotin pajusäikeen kosteana tuoliin puutuvaan kohtaan paikoilleen, laitoin liimaa nivelkohtiin,puristin pienillä puristimilla liitokset umpeen ja jätin tuolin kuivumaan seuraavaan päivään.

Tarjoiluvaunu oli myös hyvässä kunnossa ja vaati vain löystyneiden rottinkipunosten liimaamista. Tämä hoitui tavallisella puuliimalla ja puristimilla.

Kun liimakset ja korjaukset olivat kuivaneet, imuroin kalusteet pölystä, hioin isoimmat pinnat kevyesti ja pyyhin maalipesuaineella. Rottinkikalusteiden pesemiseen kannattaa käyttää maalinpesuainetta, jota ei tarvitse huuhdella pois, sillä rottinki ei kestä vedellä lotraamista. Pyyhintä maalinpesuaineeseen kastetulla rätillä riittää.

Rottingin voi maalata periaatteessa millä tahansa maalilla – sray, kalkkimaali, huonekalumaali – kaikki käyvät. Itse tykkään sutia maalin kalusteeseen ja tällä kertaa käytin vesiliukoista ulkokalusteillekin sopivaa maalia, joka tarttuu hyvin myös lakattuun pintaan. Peittävän pinnan saamiseksi kalusteet täytyy maalata kahteen kertaan. 

Mutta lopputulos palkitsee!

Kotiverstaan kuulumisia ja työssäoppimista

Terveisiä verhoilijaopiskelijan ruuhkaviikoilta! Aika tuntuu olevan rajallista, viikot vierivät aivan liian nopeasti, eikä viikonloput tunnu riittävän edes pyykkihuollon saattamiseen ajantasalle. Oppimisen kannalta kuluneet viikot ovat olleet kuin rahaa pankkiin olisi laittanut - olen saanut paljon hiljaista tietoa sisälleni, oppinut uusia kikkoja ja verhoilun saloja. Toivonkin pääseväni Terhin siipien suojaan vielä myöhemminkin. Osaaminen on kasvanut, vaikkakin moni asia, kuten ompelu vaatii vielä rutkasti harjoitusta. Mutta hiljaa hyvää tulee. Olen koettanut hokea itselleni, että ennen kuin voi ajaa lujaa, pitää pysyä pyörällä pystyssä. Yritän nyt opetella tuota pystyssä pysymistä, ennen kuin voin painaa kaasun pohjaan. Onnea on ollut myös samassa harjoittelupaikassa ollut toinen verhoilijaopiskelija, joka on tuonut positiivista buustia päiviin - vertaistuki on sitä parasta tukea.

Kotirintamalla päätin höllätä verhoilutöiden suhteen - teen niitä kun siltä tuntuu. Onneksi asiakkaat tämän tietävät ja jaksavat (toivottavasti) odotella töiden valmistumista. Viime viikonloppuna urakoin nojatuoliin uuden verhoilun, mutta tänä viikonloppuna olen vain leiponut ja maalannut. Eilen nimittäin alkoi meidän perheen koko syksyn kestävä synttäriputki, joka jatkuu tammikuulle asti ja syksyn ensimmäiset kaverisynttärit on onnistuneesti viety maaliin.

Tänään sunnuntaina kylässä piipahti toimittaja ja kuvaaja tekemässä juttua rottingin maalaamisesta. Rottinkinen tarjoiluvaunu ja vanha, jo 1990-luvulta mukana kulkenut tuoli saivat uudet maalikerrokset. Tarinan tuolista ja vinkit maalaamiseen voi lukea ensi sunnuntain Aamulehdestä tai täältä blogista. Stay tuned!

Työssäoppiminen vie mennessään - viikot vierii liiankin nopeasti

Voi apua! Suunnitelmani oli päivittää viikko kerrallaan kuulumisia työssäoppimisjaksolta, mutta mitä tapahtuikaan. Viikot sen kun vierivät - ja vieläpä vauhdilla, ja se kuuluisa kiire harjoittelun, omien viikonloppuhommien ja arkipuuhien kanssa vei minustakin voiton.

Olen viihtynyt hyvin Akaan Verhoomossa. Ja mikä parasta, olen saanut tehdä kaikkea mahdollista. Akaan Verhoomossa on luotettu minuun jopa isommin kuin minä itse,  ja olen nähnyt ja tehnyt enemmän kuin osasin etukäteen odottaa.

Verhoomossa tehdään kaikkia mahdollisia töitä, mitä nyt asiakkaat vaan ovesta sisään tuovat. Olen saanut tutkia autonpenkkejä, korjata sohvan rikki mennyttä verhoilua, korjata tuolin rakenteita verhoilua rikkomatta, tehdä sohvaa, kaavoittaa ja miettiä T-tyynyn syvää olemusta, korjata rottinkipunosta sekä pehmustaa, pehmustaa ja pehmustaa. Työt ovat kaikki olleet monipuolisia ja opettavia. Olenpa jopa päässyt kunnostamaan vanhaa ikkunaa. Eli osaamiseeni on luotettu laidasta laitaan :)

Kotiverstaalla olen viikonloppuhommina tehnyt tuolien kunnostusta ja verhoilua. Viimeisimpänä valmistui tämä ihana vintage-helmi:

Kunnostettu vintage-tuoli.

Tuoli ennen kunnostuista