K-tuolin joustinpohjan täyttäminen meriheinällä

Joustimet on nyt kiinnitetty tuolin pohjaan ja nyt joustimien päälle mitoitettiin tiheästä juuttikankaasta leikattu kankaanpala, joka mitoitetaan löyhähkösti joustimien yli ja nidotaan reunoilta sarjaan kiinni. Joustimet ommellaan neljästä kohdasta juuttikankaaseen kiinni.

Täytettä varten juuttikankaaseen ommellaan takapistoilla noin kämmenen levyiset täytelankalenkit. Kämmenen pitää mahtua lenkin sisään ja lenkit ommellaan noin kämmenleveyden päähän reunasta. Muista jättää lenkit riittävän löysälle! Kulmissa on hyvä poiketa tekemään lenkit lähemmäs reunaa.

Kun lenkit on ommeltu aloitetaan täyttäminen pöyhityllä meriheinällä tuolin takaosasta, reunat tehdään ensin ja viimeiseksi keskikohta. Joka puolelle istuinosaa laitetaan heinästä tehty "makkara" ja katsotaan samalla, että heinää on tasaisesti joka puolella istuinta. Tekemääni tuoliin sain menemään 1,5 kg heinää. Lopuksi heinämatto kannattaa vielä pöyhiä ja tarkistaa, ettei heinämatossa ole kuoppia. Päälle voi vielä laittaa ilmavan kerroksen meriheinää. Täytettäessä heinä saa tulla myös hieman reunojen yli, tämä helpottaa reunan täyttövaiheessa.

Kun meriheinämatto on saatu tasaiseksi, lyödään sarjan ulkoreunaan nupinaulat puoleen väliin, n. 5 cm välein. Näihin nauloihin kiinnitetään ohut juuttikangas napakasti, istutaan tuolille ja kiristetään kangasta tarpeen mukaan.

Meriheinämatto sidotaan läpiveto-ompeleilla kiinni yhtenäiseksi laataksi. Läpiveto-ompeleet tehdään kaksikärkineulalla ja purjelangalla ja ompelu aloitetaan tuolin takaosasta. Ompeleet tulevat tuolin ulkokehästä n. 8 cm päähän eli noin kämmenen leveyden päähän reunasta. Sisempi kehä n. 7 cm päähän ulommasta kehästä ja keskelle vielä tarvittaessa 3. kehä. Ommellessa pitää olla tarkkana ja katsoa, ettei purjelanka kierry jousimen ympäri, eikä tikkejä saa kiristää vaan ne jätetään löysiksi. Ompelun loppuun tehdään avattava solmu ja ompeleet kiristetään kertaalleen.

Reunan täyttäminen aloitetaan edestä, meriheinää lisätään täytteen alle niin, että reunasta tulee tiivis. Juuttikangas nidotaan viistettyyn reunaan kiinni, samalla liikutellen meriheinää pryylillä tiiviiksi ja napakaksi. Tässä vaiheessa on muistettava katsoa, että juuttikankaassa säilyy lankasuoruus. Reuna täytetään edestä n. 1,5 cm sarjan yli ja sivuilta n. 1 cm sarjan yli.

Joustinpohjan rakentaminen K-tuoliin

Kun lankapohja oli saatu valmiiksi ja juuttikangas kiinnitettyä pohjan päälle, merkkasin liidulla lankojen paikat juuttikankaaseen. Tähän tuoliin valittiin taaksen neljäkierteiset ja kahteen etummaiseen riviin viisikierteiset joustimet.

Joustimet kiinnitetiin purjelangalla käyräneulalla ommellen juuttikankaaseen. Joustimet ommeltiin neljästä kohdasta kiinni juuttikankaaseen siten, että takarivissä olevien joustinten saumat olivat noin klo 16.30 kohdalla ja etummaisten rivien joustinten saumat n. klo 11 kohdalla.

Nyt joustimet olivat kiinni pohjassa ja seuraavaksi ne sidottiin oikeaan joustinkorkeuteen.
Sidonta aloitetaan asentosidonnasta eli syvyyssuuntaisesta sidonnasta. Sidontalanka mitataan sopivaan pituuteen ja kiinnitetään luisusolmulla sarjaan reunaan kiinnitettyyn naulaan niin, että lankaan jää kaksi päätä. Sidonta aloitetetaan syvyyssuunnassa lyhyemmällä langalla ja aloitetaan yleensä keskeltä. Opettaja tuli apuun tässä vaiheessa ja sitoi ensimmäisen joustinrivin malliksi. Kiinnitin sarjaan apulangat, joiden avulla pytyisin mittaamaan joustinten korkeutta. Tästä olikin apua sidontavaiheessa. Sidontavaiheessa sai käyttää voimaa kunnolla, jotta joustimet sai oikeaan korkeuteen.

Kun syvyyssuuntaiset sidonnat oli tehty, tehtiin poikittaiset tukisidonnat sivusarjasta sivusarjaan.

Tämän jälkeen välitukisidonnat joustinrivien väliin. Tämän on tarkoitus pitää asento- ja tukilangat paikoillaan. Välitukisidonta aloitetaan syvyyssuunnassa ja poikittaisiin tukilankoihin tehdään solmut. Samoin toimitaan leveyssunnassa.

Viimeiseksi tehdään reunatukisidonta pitämään reunimmaiset solmut paikoillaan.

K-tuolin lankapohjan rakentaminen ja joustinkorkeuden määrittäminen

Kun K-tuolin runko oli saatu tukevaksi liitokset uudelleen liimaamalla, oli aika alkaa suunnitella joustintilan korkeutta, valita oikean korkuiset joustimet ja tehdä näille rautalangasta lankapohja. Ensimmäinen tehtävä oli määrittää joustinten paikat ja tämän hahmottelin pahville ennen kuin aloin miettimään lankapohjan korkeutta.

Tähän tuoliin tehtiin kaksinkertainen lankapohja. Lankapohja tehdään 3-4-cm päähän sarjan alareunasta. Lankojen paikat merkitään sarjaan ja niille porataan pienet reijät, joista langat pujotetaan korin pohjan tapaan.

Langat kiinnitetään niitein ja kiristetään naulan ympärille. Pohjasta on syytä tehdä riittävän napakka, etteivät langat jää roikkumaan löysinä.

Lankapohja valmiina:

Lankapohjan päälle kiinnitetään ohut juuttikangas.

K-tuolin verhoilun purkaminen ja liitosten korjaaminen

Koulussa alkoi kevään korvalla perinteisen verhoilun jakso ja saimme jokainen työstettäväksi K-tuolin. Oma tuolini oli sympaattisen oloinen, elämää nähnyt yksilö, jonka verhoilu oli istuinosasta osittain rikki ja täytteet painuneet kasaan. Käsinojatkin tuolista oli jo irrotettu pintakäsittelyä varten, joten tuoli näytti ensisilmäykseltä kerrassaan surkealta, kädettömänä ja kuluneena.

Ennen purkutöihin ryhtymistä otin tuolista mitat ja merkkasin ylös istuinkorkeuden, istuinsyvyyden, etusarjan korkeuden ja jalkojen korkeuden. Näiden mittojen avulla pystyisin myöhemmin laskemaan joustintilan vaatiman korkeuden, joustimien paikat ja laittamaan joustimet oikealle korkeudelle. Otin tuolista myös muita mittoja ja merkkasin ne piirustukseen, pyrin myös valokuvaamaan tuolin tarkasti.

Verhoilun purkamisen aloitin selästä, selkänojapahvin poistamisella. Vanha verhoilu oli kiinnitetty pienin nauloin. Selkänojasta purin pois pehmustukset (lastuvillaa), samoin istuinosasta. Viimeiseksi irrotin joustimia kiinni pitävät langat ja vedin naulannostajalla naulat pois. Tuolissa oli pehmusteena vanua ja lastuvillaa.

Tuolin runko oli ajansaatossa pehmentynyt, kärsinyt ilmeisesti kosteudesta. Toinen sivusarjapuu oli vääntynyt ja liitokset natisivat. Hellästi, mutta riittävän napakasti vasaralla naputellen irrottelin nitkuvat liitokset irti ja liimasin ne kiinni. Luulin ensin selviäväni parin liitoksen liimaamisella, mutta seuraavana päivänä huomasin muidenkin liitosten nitkuvan.

Selkänojan yläreunaan oli laitettu pahvikaistale liitoksia tukemaan ja tämä melkeinpä piti liitokset kasassa. Leikkasin mattopuukolla liitoksen kohdalta noin 5 cm päästä pahvin poikki, irrottelin naulat pahvista ja liimasin liitoksen kiinni liimalla. Liimauksen kuivuttua naulasin pahvin takaisin paikoilleen. Lisätueksi liitoskohtiin porasin puutapeille reijät ja liimasin tapit reikiin. Nyt tuolinrungon pitäisi olla riittävän tukevasti liimattu ja kestävä.

 

Syvänapitettu rahi

Puutyökurssilla tehdyt rahin rungot kannettiin kasattavaksi ja verhoiltavaksi verhoomon puolelle. Rahin kanteen oli tarkoitus tehdä syvänapitus eli nidonta eli heftaus, ja homma alkoi rungon kasaamisella sekä suunnitelman tekemisellä. Rahin runko kasattiin puuliimaa apuna käyttäen. Rungon kaareva muoto toi omat haasteensa, joita en suunnitteluvaiheessa osannnut edes ajatella, mutta kaikesta selvittiin opettajan avustuksella ja runko saatiin kasaan.

Pahvikaavan avulla suunnittelin karojen muodon ja nappien määrän. Suunnittelussa oli muutama reunaehto: reunassa olevien karojen tuli olla kokonaisia, ei siis yksinäisiä nappeja reunaan ja reunimmaisten nappien tulisi olla 2-5 cm päässä reunasta. Kangasta varten tein oman kaavan käyttämällä apuna Perinteisen Verhoilun kirjaa ja opettajan antamaa ohjetta.

Rahin istuinosan kehykseen kiinnitin juuttivyöt nappien kohdille ja nidoin apukankaan vöiden päälle. Istuintyynyn pehmusteen paksuudeksi olin mitottanut 6 cm ja tämän tein 5 cm + 1 cm vaahtomuovista. Kaavan avulla merkitsin nappien paikat vaahtomuoviin ja porasin reijät nappeja varten. Tämän jälkeen liimasin vaahtomuovin paikoilleen rungon päälle. Vaahtomuovin päälle laitoin vielä 200 g vanun löyhästi, reijät vanuun tein sormella suurentaen. Reikien oli hyvä olla sen verran reilut, ettei vanu vetäytyisi ruttuun nappia kiristettäessä.

Rahin kankaaksi valitsin verhoiluun tarkoitetun 100% pellavakankaan. Tein napit valmiiksi ja merkkasin nappien paikat kankaaseen.

Kaksikärkineulalla ja nappilangalla aloin kiinnittää nappeja vaahmuoviin, kannen alapuolelle tulivat vastanapit. Syvänapituksen aloitin keskeltä. Nappilankana kokeilin niin vahattua lankaa kuin polyesterlankaa ja totesin polyesterlangan toimivan parhaiten.

Napit vedin ensin noin puoleen väliin täydestä kireydestä, asettelin ne paikoilleen ja kiristin lopulliseen kireyteen. Kangasmitotus onnistui hyvin  ja pellavakangas totteli hienosti laskostaessa karoja. Kun napit olivat paikoillaan, nidottiin kangas kannen alapuolle katsoen samalla, että karojen korkeus pysyi myös reunassa tasaisena.

Koska rahin rungon muoto oli kaareva, tein rungolle oman kaavan vaahtomuoville ja kankaalle. Runko päällystettiin 1 cm paksuisella vaahtomuovilla. Ommellessa yksi sauma jätettiin auki, jotta verhoilun sai pujotettua rahin rungon päälle. Sauman ompelin käsin kiinni.

Tässä vaiheessa vein rahin viikonlopuksi kotiin ja viimeistelin verhoilun siellä. Kannen reunaan ompelin vanusta paksun tereen ja kiinnitin sen nitomalla kanteen ennen kuitukangasta. Myös rahin pohjaan tuli kuitukangas. Rahin sisustan jätin puulle ja petsasin Liberonin petsillä, sävynä oli tiikki.