Viimeiset harjoitteluviikot ja paluu arkeen

Kolme viimeistä harjoitteluviikkoa vietin kauniissa miljöössä Tampereen Tallipihalla Nooran Putiikissa pieniä verhoilutöitä tehden ja sisustusmyymälän puolella autellen. Ehdin purkaa vanhat simpukkanojatuolit, verhoilla ruokapöydän tuoleja, ommella istuinpehmusteita ja maalata Annie Sloanin kalkkimaaleilla.

Syysloma tuli tarpeeseen kiireisen syksyn keskelle. Maltoin lepäillä ja kutoa sukkaa, vaikkakin yhden tuolin tein pois verstaalta pyörimästä. Nyt mennään kohti marraskuuta ja näyttöjä. Seuraavana työnalla onkin koulussa suoritettava ompelun näyttö.  

Mukavaa marraskuuta!

Rottingin uudet vaatteet

Viime viikonloppuna teimme juttua rottingin maalaamisesta. Malliksi pääsi jo opiskeluajoilta kulkenut mukana roskakuormasta löydetty tukeva rottinkituoli, joka on kiertänyt huoneesta toiseen hakien paikkaansa. Kun sain yhteydenoton toimittajalta rottingin maalaamista koskien, ajattelin tämän tuolin olevan juuri oikea yksilö juttuun. Pari päivää ennen kuvauspäivää silmiini osui myös Akaan kirpputoripalstalla myynnissä ollut hieno rottinkinen tarjoiluvaunu, joka myös pääsi mukaan muuttumisleikkiin.

Molemmat huonekalut vaativat kunnostustöitä ennen maalausurakan aloittamista. Tuoli oli muuten hyvässä kunnossa, mutta selkänojasta oli napsahtanut yksi paksu säie poikki, jonka korjasin pajulla. Laitoin kuivan pajunoksan likoamaan ämpäriin useammaksi tunniksi niin, että paju tuli notkeaksi ja kesti taivuttelua ja vääntelyä. Leikkasin pajunoksasta sopivan mittaisen pätkän (sellaisen, joka tuli muutaman punoksen katkennutta punosta pidemmäksi) ja leikkasin tästä pätkästä päät ohuemmiksi. Pujotin pajusäikeen kosteana tuoliin puutuvaan kohtaan paikoilleen, laitoin liimaa nivelkohtiin,puristin pienillä puristimilla liitokset umpeen ja jätin tuolin kuivumaan seuraavaan päivään.

Tarjoiluvaunu oli myös hyvässä kunnossa ja vaati vain löystyneiden rottinkipunosten liimaamista. Tämä hoitui tavallisella puuliimalla ja puristimilla.

Kun liimakset ja korjaukset olivat kuivaneet, imuroin kalusteet pölystä, hioin isoimmat pinnat kevyesti ja pyyhin maalipesuaineella. Rottinkikalusteiden pesemiseen kannattaa käyttää maalinpesuainetta, jota ei tarvitse huuhdella pois, sillä rottinki ei kestä vedellä lotraamista. Pyyhintä maalinpesuaineeseen kastetulla rätillä riittää.

Rottingin voi maalata periaatteessa millä tahansa maalilla – sray, kalkkimaali, huonekalumaali – kaikki käyvät. Itse tykkään sutia maalin kalusteeseen ja tällä kertaa käytin vesiliukoista ulkokalusteillekin sopivaa maalia, joka tarttuu hyvin myös lakattuun pintaan. Peittävän pinnan saamiseksi kalusteet täytyy maalata kahteen kertaan. 

Mutta lopputulos palkitsee!

Kotiverstaan kuulumisia ja työssäoppimista

Terveisiä verhoilijaopiskelijan ruuhkaviikoilta! Aika tuntuu olevan rajallista, viikot vierivät aivan liian nopeasti, eikä viikonloput tunnu riittävän edes pyykkihuollon saattamiseen ajantasalle. Oppimisen kannalta kuluneet viikot ovat olleet kuin rahaa pankkiin olisi laittanut - olen saanut paljon hiljaista tietoa sisälleni, oppinut uusia kikkoja ja verhoilun saloja. Toivonkin pääseväni Terhin siipien suojaan vielä myöhemminkin. Osaaminen on kasvanut, vaikkakin moni asia, kuten ompelu vaatii vielä rutkasti harjoitusta. Mutta hiljaa hyvää tulee. Olen koettanut hokea itselleni, että ennen kuin voi ajaa lujaa, pitää pysyä pyörällä pystyssä. Yritän nyt opetella tuota pystyssä pysymistä, ennen kuin voin painaa kaasun pohjaan. Onnea on ollut myös samassa harjoittelupaikassa ollut toinen verhoilijaopiskelija, joka on tuonut positiivista buustia päiviin - vertaistuki on sitä parasta tukea.

Kotirintamalla päätin höllätä verhoilutöiden suhteen - teen niitä kun siltä tuntuu. Onneksi asiakkaat tämän tietävät ja jaksavat (toivottavasti) odotella töiden valmistumista. Viime viikonloppuna urakoin nojatuoliin uuden verhoilun, mutta tänä viikonloppuna olen vain leiponut ja maalannut. Eilen nimittäin alkoi meidän perheen koko syksyn kestävä synttäriputki, joka jatkuu tammikuulle asti ja syksyn ensimmäiset kaverisynttärit on onnistuneesti viety maaliin.

Tänään sunnuntaina kylässä piipahti toimittaja ja kuvaaja tekemässä juttua rottingin maalaamisesta. Rottinkinen tarjoiluvaunu ja vanha, jo 1990-luvulta mukana kulkenut tuoli saivat uudet maalikerrokset. Tarinan tuolista ja vinkit maalaamiseen voi lukea ensi sunnuntain Aamulehdestä tai täältä blogista. Stay tuned!

Työssäoppiminen vie mennessään - viikot vierii liiankin nopeasti

Voi apua! Suunnitelmani oli päivittää viikko kerrallaan kuulumisia työssäoppimisjaksolta, mutta mitä tapahtuikaan. Viikot sen kun vierivät - ja vieläpä vauhdilla, ja se kuuluisa kiire harjoittelun, omien viikonloppuhommien ja arkipuuhien kanssa vei minustakin voiton.

Olen viihtynyt hyvin Akaan Verhoomossa. Ja mikä parasta, olen saanut tehdä kaikkea mahdollista. Akaan Verhoomossa on luotettu minuun jopa isommin kuin minä itse,  ja olen nähnyt ja tehnyt enemmän kuin osasin etukäteen odottaa.

Verhoomossa tehdään kaikkia mahdollisia töitä, mitä nyt asiakkaat vaan ovesta sisään tuovat. Olen saanut tutkia autonpenkkejä, korjata sohvan rikki mennyttä verhoilua, korjata tuolin rakenteita verhoilua rikkomatta, tehdä sohvaa, kaavoittaa ja miettiä T-tyynyn syvää olemusta, korjata rottinkipunosta sekä pehmustaa, pehmustaa ja pehmustaa. Työt ovat kaikki olleet monipuolisia ja opettavia. Olenpa jopa päässyt kunnostamaan vanhaa ikkunaa. Eli osaamiseeni on luotettu laidasta laitaan :)

Kotiverstaalla olen viikonloppuhommina tehnyt tuolien kunnostusta ja verhoilua. Viimeisimpänä valmistui tämä ihana vintage-helmi:

Kunnostettu vintage-tuoli.

Tuoli ennen kunnostuista

Syksyn tuulia ja ensimmäinen työssäoppisjakso

Kesä meni, kuten aina, aivan  opeasti, ja lämpimistä päivistä huolimatta oli aika palata arkeen. Elokuun puoliväli toi tullessaan ensimmäisen työssäoppimisjakson, jonka sovin jo kesän alussa tekeväni Akaan Verhoomossa. Akaan Verhoomo tekee pääasiassa autojen ja veneiden verhoilua, mutta oppia kaikki, vaikkakin olen suuntautumassa perinteiseen verhoiluun - halu oppia ja nähdä myös muutakin on valtava. Myös suuri tietotaito painoi vaakakupissa, koska aavistelin, että Akaan Verhoomosta saisin paljon hyvää oppia tulevaa varten. Enkä ole ollut väärässä.

Tämän ensimmäisen viikon sain tehdä monipuolisia töitä auton vaihdekepin pussukasta rahin kautta asuntoauton patjan taustakankaan korjaukseen. Perjantaina aloitin lasten sohvakaluston työstämisen, jonka parissa varmaankin kuluu seuraavat viikot. Siinä onkin vähäksi aikaa opittavaa.

Olen nauttinut joka hetkestä tällä viikolla. Verhoomolla vallitsee iso osaaminen, ihmeellinen mieltä lepuuttava rauha kaikessa tekemisessä (vaikka työtä on paljon) ja äärettömän ihana, kaikessa tyynesti opastava Terhi, joka on ottanut minut ja opiskelijakollegani Suvin avosylin vastaan. Tästä jatkan innolla tuleviin viikkoihin ja katson mitä ne tuovatkaan vielä eteeni.

Kotiverstaalla valmistui taas yksi tuoli viikonlopun aikana. K-tuoli oli jossain elämänsä vaiheessa vaihdettu kierrejousitetusta vaahtomuovipehmusteiseksi ja tuoli sai nyt uudet vaahtomuovipehmusteet sekä hillityn tyylikkään harmaan verhoilun sekä mustat puuosat.

Tuoli ennen

Tuoli valmiina

Messutuoli

Osallistumme tulevan syksyn Habitare-messuille tulevaan 100 Suomalaista Tuolia-näyttelyyn tekemällä sinne muutaman tuolin.

Tämä barokki-henkinen tuoli on verhoiltu Nevotexin uutuuskankaalla Tyg Tyfon

K-tuolin takaselkä - tuoli valmistuu....

K-tuoli on edennyt loppusuoralle, vain takaselän verhoilu puuttuu. Aloitin takaselän rakentamisen sopivan verhoilupahvin leikkaamisella, mallina käytin vanhaa selkäpahvia. Selkäpahvihan rakentuu tuolin sivusta vähän kaarevaksi ja oikean mallin löytämiseen meni tovi. Selkäpahviin piti myös tehdä leikkauksia, jotta se istuisi hyvin selkänojan kaarevaan muotoon. Nidoin pahvin kiinni yläreunasta kankaan kanssa ja alareunan löin heftiin. Tärkeää oli huomioida lankasuoruus ja tämän isokuvioisen kankaan kanssa myös kuvion osuminen oikeaan kohtaan ja suoraan.

Sivuista leikkasin ylimääräisen kankaan pois ja kiinnitin kankaan tuoliin kiinni. Sivut ompelin käsin ja lopuksi nidoin alareunan siististi tuolin istuinosan alapuolelle.

Tuolin eturenan sivut ompelin myös käsin kiinni

Nyt tuoli on valmis. Tuolista tuli aika napakka istua, mutta tuki ristiselän kohdalla tuntuu sopivalta ja muoto on kaunis. Piippujen rakentaminen oli hyvä juttu, tuolista tuli ryhdikkäämpi ja arvokkaampi. Istuinosaan ei tullut lainkaan koristenyöriä, eikä se sitä mielestäni edes vaadi, kankaan kuvio pääsee näin paremmin esille. Selkänojan vähäeleinen, luonnollinen koristenyöri sopii ison kuvion kanssa hyvin, mutta ei vie liikaa huomiota kankaalta.

Matka tuolin kanssa oli pitkä ja opettavainen. Monet työvaiheet käytiin läpi ja seuraavalla kerralla tiedän nyt mikä on missäkin työvaiheessa tärkeää ja huomioitavaa. Lopputukseen olen tyytyväinen!

K-tuolin verhoilu ja piippujen rakentaminen

Nyt vihdoin pääsin verhoiluhommiin. Asiakas oli valinnut tuolin kankaaksi plyysin, jossa on iso kukkakuvio.

Kuvio päädyttiin kohdistamaan tuoliin siten, että kukka osuisi istuinosaan ja selkänojaan keskelle ja koska kuvio on iso ja hallitseva, päädyttiin istuinosa verhoilemaan yhdestä kappaleesta, ilman etu- ja sivukappoja. Kankaan leikkaaminen kävi tämän vuoksi helposti, leikkasin periaatteessa kankaan kolmeen eri osaan (istuinosa, etuselkä ja takaselkä), osa kerrallaan, kuviota samalla kohdistaen. Verhoilun aloitin istuinosasta. Istuimen etureunaan ja sivuille laitettiin vielä ohut kerros harmaata vanua pehmikkeeksi. Vanu harsittiin kiinni kanttiin ja päälle kiinnitettiin käsinommellen lakanakangas.

Verhoilukangas kiinnitettiin ensin takaa kiinni, kiristettiin edestä ja sivuilta ja nidottiin kiinni runkoon.

Tuoliin kiinnitettiin käsinojat.

Selkänojan verhoilua tehdessä huomasimme, että alkuperäisessä tuolissa selkänojan "piiput" ovat olleet korkeammat. Piiput rakennettiin uudelleen avaamalla liinauskangas käsinojiin asti, leikkaamalla harmaaseen vanuun urat selkänojan nappeihin asti ja lisäämällä kookoskuitua piippujen kohdalle niin, että muoto tulee muhkeammaksi.

Narua apuna käyttäen piippujen muoto haettiin lakanakankaan päälle.

Päällikangas kiinnitettiin tuolin selkänojaan tulevien nyörien kohdalta kiinni ja pryyliä apuna käyttäen nyöri vedettiin selkänojasta läpi, kiinnitettiin takaosaan laitettuun rautalankaan kiinni, kiristettiin ja nidottiin ylös napakaksi. Napit tulivat nyörin alapuolelle ja napit kiinnitettiin selkänojaan vastanappien avulla.

Vielä taustapahvi ja takaselän verhoilu jäljellä, sitten tuoli on valmis.

K-tuolin selkänojan rakentaminen

Isoin urakka oli nyt takana - istuinosa oli päällikangasta vaille valmis ja oli aika ruveta rakentamaan K-tuoliin selkänojaa.

Selkänojan tekemisen aloitin kiinnittämällä 7 cm leveää juuttivyötä selkänojaan, kaksi vyötä pystyyn niin kireälle kuin mahdollista ja ristiselän kohdalle yksi vyö poikittain näiden pystyssä olevien vöiden päälle. Tämän vyön jätin vähän löysemälle, jotta selkänojassa säilyisi kaareva muoto.

Juuttivöiden päälle nidoin tiivistä juuttikangasta ja tähän kankaaseen ompelin täytelankalenkit meriheinätäytteelle.

Selkänojan täytin tasaisesti meriheinällä ja ristiselän kohdalle lisäsin vielä meriheinää niin, että ristiselän kohdalle tuli selälle hyvä tuki.

Tähän päälle nidoin päälle keskitiheää juuttikangasta heftiin ja tein meriheinämaton päälle läpiveto-ompeleet, uloin ommel n. kämmenen leveyden päästä ulkoreunasta ja sisempi ommel taas kämmenen leveyden päästä reunimmaisesta ompeleesta. Läpiveto-ompeleet kiristin lopuksi pisto kerrallaan.

Nidoin juuttikankaan kiinni selkänojaan ja tein pintapehmusteelle täytelankalenkit. Pintapehmusteena käytin kookoskuitua. Selkänojan täytin tasaisesti kookoskuidulla, ristiselän kohdan taas hyvin huomioiden. Tärkeää oli huolehtia, että selkänojan kaareva muoto säilyi.

Tuolia kannattaa koeistua tässä vaiheessa ja lisätä täytettä tarpeen mukaan, etenkin ristiselän kohta huomioiden. Kookoskuiden päälle tuli harmaa vanu, joka leikattiin tulevan kankan muodon mukaisesti, reunoista vähän ohentaen. Lakanakankaasta tein lopuksi liinauksen selkänojan päälle.
'

Tuoli on nyt päällikangasta vaille valmis.