Säilytysrahi

Verstaamme aulassa olen ihaillut kurssikavereiteni alkusyksystä tekemiä upeita säilytysraheja ja nyt minäkin pääsin tekemään omaani.

Rahin runko on koivuvaneria.

Ideoita rahiin etsin Pinterestistä ja kangaskaupasta. Ajattelin ensin rahista tulevan oranssin, samanvärisen ja samalla kankaalla verhoillun, kuin olohuoneemme lepotuolista. Mutta koska kankaan tilaaminen jäi minulta viime tippaan, päätin kääntyä Eurokankaan puoleen. Ideaparkin Eurokankaassa on Outlet-osasto, mistä saa edullisesti II-laadun kankaita ja poistoeriä, sinne siis. Valitsin kankaaksi sinisen sametin, joka materiaaliltaan käy hyvin yhteen olohuoneen oranssin lepotuolin kanssa - onhan sininen oranssin vastaväri. Kotona minulla oli muutama kirpputorilta mukaan tarttunut kanvavapistotyö, joita halusin käyttää rahissa. Pidän ajatuksesta yhdistää uutta ja vanhaa, ja saada näin isolla työllä tehdylle kanavatyölle sen ansaitseman arvon.

Rahin tekemisen aloitin ottamalla rahista mitat ja pehmustamalla rahin. Pehmusteille tein omat kaavat ja leikkasin vaahtomuovisahalla eri paksuista vaahtomuoveista oikean kokoiset osat. Vaahtomuovisahalla saa leikattua ohuttakin vaahtomuovia siististi. Kannen päällä pehmusteena on 5cm paksu vaahtomuovi (HR50) ja kannen sivuja sekä rahin runkoa pehmustaa 1 cm paksuinen vaahtomuovi. Kaavojen mukaan leikatun vaahtomuovin kiinnitin ruiskuliimalla rahin puuosiin kiinni. Ennen pehmusteiden liimaamista, porasin rahin kanteen reiän nappia varten, jonka olin suunnitellut tulevan istuintyynyn keskelle.

Vaahtomuovin päälle liimasin kuitukankaan. Kuitukankaan tehtävä on suojata verhoilukangasta vaahtomuovilta ja verhoilukangas on myös helpompi asetella paikoilleen kuitukankaan ansioista. Isuinosaan liimasin vielä vaahtomuovin päälle pehmikkeeksi 200g/m2 paksun vanun ja päällystin istuinosankin lopuksi kuitukankaalla.

Sitten olikin aika kokeilla kaavojen istuvuutta lakanakankaalla... Ensimmäisellä kerralla olin mielestäni kaavoittanut istuinosan liian naftiksi, joten suurensin kaavaa 1cm ja ompelin uuden mallikappaleen. Se istuikin paremmin ja jätin sen malliksi tulevaa verhoilua varten.

Kun lakakanakankaasta tehty mallikappale istui hyvin, oli aika käydä leikkaamaan verhoilukangasta. Leikkasin verhoilukankaasta kaavojen avulla palat, huolittelin kappaleet saumurilla ja merkkasin ompelumerkit paikoilleen. Istuintyynyn reunaa varten tein verhoilukankaasta myös tereen. Ompelumerkkejä laitoin istuinosan pyöreään tyynyyn, reunakappaan ja terenauhaan yhteensä 8 kappaletta.Tässä vaiheessa sain kuulla opettajalta, että kankaani on varsin haastava ommella. Sametti kun on liukasta ja lähtee ommellessa helposti väärille urille. Tämä totisesti on totta! Tyynyosan jouduin ompelemaan "pari" kertaa uudelleen, koska kangas karkasi minulta ommellessa, vaikka olin tarkkaan mitannut ompelumerkit ja koetin kaikin keinoin pitää niistä kiinni.

Kun olin saanut tyynyosan valmiiksi, ja hien pyyhittyä otsalta, nidoin kankaan kiinni kannen alapuolelle ja leikkasin ylimääräisen kankaan mattopuukolla pois.

Rahin kylkeen tulevan ristipistotyön leikkasin saksilla sopivaan kokoon ja huolittelin reunat saumurilla. Jätin ryijyyn tarkoituksella isommat saumavarat, koska pelkäsin sen alkavan purkautua, mutta 1 cm saumavarat olisivat riittäneet hyvin, ristipistotyö pysyi hyvin kasassa tukevan taustansa ansiosta ja saumuri huolitteli työn reunat hyvin, eikä purkaantumisesta ollut pelkoa.

Seuraavaksi leikkasin reiän rahin suuaukon kankaaseen ja varovasti suurensin sitä pikkuhiljaa. Monista varoituksista huolimatta saksikäteni kävi liian vikkelästi ja leikkasin kangasta liian pitkälle samalla kun yritin saada reunasaumaa istumaan oikeaan kohtaan rahia. Liian pitkälle saksittu reunahan jäisi piiloon kannen alle, mutta näytti epäsiistiltä ja rumalta, joten jokin kikkakonsti oli keksittävä leikkuujäljen korjaamiseksi.

Apu löytyi pahvisuikareesta ja kangaspalasta, ja rumat leikkuujäljet piiloutuivat näiden alle. Ylimääräisen kankaan nidoin kiinni reunan alle näkymättömiin.

Rahin rungon kankaan nidoin pohjasta kiinni ja leikkasin ylimääräiseksi jääneen kankaan mattopuukolla pois aivan niittirivin vierestä. 

Rahin sisäpuolelle ompelin Iskun tehtaanmyymälästä löytämistäni palakankaista sisustan, joka nidoin runkoon kiinni ylhäältä ja alhaalta. Reunastakin tuli lopulta siisti, eikä liian innokkaasti käyneestä saksikädenjäljestä näy enää jälkeäkään ;)

Rahin istuinosaan tuli iso nappi, jonka päällystin samalla samettikankaalla. Mietin ensin eriväristä nappia, mutta päädyin kuitenkin tekemään napin rahin kanssa samanvärisenä, sopii mielestäni paremmin kokonaisuuteen.

Rahin pohjalle laitoin pahvin, jonka pehmustin 0,5 cm paksuisella vaahtomuovilla ja vehoilin kankaalla. 

Pohjaan nidoin vielä kuitukankaan ennen jalkojen kiinnitystä. Nämä metalliset, vihreäksi maalatut hiuspinnijalat tilasin Etsystä.

Ja viimein - valmis! 

Rahia oli mukava tehdä. Istuintyynyn ompelu oli haastavinta hyvistä ompelumerkeistä huolimatta. Kangas tuntui kaiken aikaa lähtevän minulta karkuun, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Pääsin kokeilemaan puun hiomista, koska jouduin pienentämään istuintyynyn sisäosaa, jotta se istuisi paremmin rahin päälle. Vanerin hiominen sujui hyvin ja sain kannen istumaan sopivaksi. Pääsin myös tämän työn myötä leikkaamaan vaahtomuovia vaahtomuovisahalla ja kokeilemaan ruiskuliimausta. Olen lopputulokseen tyytyväinen ja tytär varmasti tykkää tulevasta barbien säilytysrahistaan.